Merirosvolaivakakku 1-vuotiaalle

Ihana Pikku-Touho täytti yksi vuotta ja häntä juhlittiin pienellä porukalla.

Merirosvolaivakakku oli suunnitelmissa, ja sellainen siitä sitten tulikin. Nyt jouduin tekemään pohjankin itse, se vähän jännitti, mutta se ei a) palanut b) lässähtänyt c) ollut kivikova. Kelpo pohja siis :)

Ilman Kinuskikissan blogia en olisi tästä selvinnyt!

Ainekset:
3 munaa (mielellään huoneenlämpöisiä)
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
1-1,5 tl leivinjauhetta

Paistaminen:175 astetta, alatasolla 40 min, laita leivinpaperi suojaksi 20 min jälkeen.

1. Voitele ja korppujauhota merirosvolaivavuoka.
2. Ota esille kaksi juomalasia.
3. Riko munat toiseen lasiin.
4. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria.
5. Kaada sokeri kulhoon.
6. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 1-1,5 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään.
7. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tehty kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään.
8. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa.
9. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois).
10. Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min.
11. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen, esimerkiksi lapsen syöttämiseen menevän ajan jälkeen.

Täytteiksi tein mustikkamoussea ja valkosuklaamoussea Keijukakun ohjeen mukaan, sekä kreemiä valkosuklaasta. Mousset jäivät taas vähän löysiksi, toivottavasti kovettuvat jääkaapista. Lisäksi kostutin kakun vaniljamaidolla, sekä laitoin pintaan mangososetta molempien kerrosten alimmaiseksi.

Mustikkamousse:2dl kermavaahtoa (vispikermasta)
1/2 tlk (125 g) rahkaa, esim. valkosuklaa-lime
1 1/2 dl mustikoita
3 liivatetta

Laita liivatteet kylmään veteen. Laita kulhoon rahka. Kaada päälle vaahto. Survo mustikoita haarukalla niin, että saat erotettua 1-2 ruokalusikallisen mehua. Kiehauta sitä kattilassa ja liuota joukkoon liivatteet. Kaada rahkavaahdon joukkoon liivatemehu ja mustikat. Sekoita tasaiseksi ja levitä kakun päälle.

Koristelu:

Kakun koristeluun oli mallissa vaikka mitä ideoita. Mä tein nyt niin, että kaulitsin Kick-patukoista mustat purjeet. Loppukoristelut olivat erilaisia karkkeja (ranskanpastilleja, amerikanpastilleja, mustia ja valkoisia lakupalloja) sekä kimalleväreillä tehtyjä pääkalloja.

Tältä se sitten näytti:

Ja maku?

Maistui ainakin sankarille. Kreemistä tuli vähän tiukkaa, joten kakun päällinen murtui, kun sitä leikattiin. Ja annostelu oli sopiva, tästä riitti juhlavieraille ja vähän jäi rääpittäväksikin.

Lautaa ja unelmia

En ole oikein ehtinyt talohaaveesta kirjoitella, mutta onneksi se etenee konkretiassa paremmin kuin blogissa. Tontti ostettu, talo tilattu, maata kaivettu, betonia valettu ja lautaa kuljetettu. Nyt on pystytys käynnissä talofirman toimesta ja kivalta se kyllä alkaa jo näyttää. Sisätyöt on sitten meidän vastuulla, kun saadaan vesikatto päälle.

Tontti on vielä vähän ankea... multa muistuttaa mutaa, kun on satanut niin paljon.

Ja vielä yksi fiilistelykuva...

Tähän voi kuvitella aurinkoisen terassin ja parvekkeen :)

Tähtipipoja

Kummipojalle, kummipojan isoveljelle, Pikku-Touholle ja Tyynille syyspipot. Tähtipipoja ne olla pitää, joten mitat ja sovitus eilen illalla ja tänään ompelin putkeen neljä pipoa. Nyt se alkaa sujua.

Leikkasin kankaasta sopivat kappaleet (4-vuotiaalle 20cm x 46cm kertaa kaksi) ja ompelin ne pitkistä sivuista kiinni oikeat puolet vastakkain. Sitten käänsin tuubin ja ompelin päät yhteen, oikeat puolet vastakkain. Jätin pienen kohdan auki, josta käänsin pipon oikeinpäin. Ompelin kohdan kiinni, laitoin takasauman keskelle pipoa ja ompelin yläsauman kiinni. Pipon kääntö ja valmista tuli.

Tätä kangasta pitää kohta tilata lisää...

Piratismia ja viirinauhaa

Löysin Linnan palasta hauskaa merirosvokangasta. Siitä se ajatus sitten lähti... Pikku-Touhon huoneeseen tästä tuli sitten tauluja ja viirinauha.

Kankaassa seikkailevat merirosvolaivat ja linnat ja on siinä delfiinejä ja kimallettakin.

Tein kankaasta kaksi taulua. Puukehykset ostin Clas Ohlssonilta ja nitojalla kiinnitin kankaan.

Lisäksi tein viirinauhan. Leikkasin paperista viirin mallin, halusin kunnon kokoisia viirejä, etteivät ne näytä liian pieniltä. Sen jälkeen leikkasin kankaasta viiriä varten kaksi samankokoista kappaletta ja ompelin ne oikeat puolet vastakkain yhteen.

Leikatessa kannattaa muistaa katsoa kankaan kuviota, ettei mene hahmoilla pää alaspäin. Mulle kävi osalle piraateista niin, mutta osa oli onneksi oikein päin. Sen jälkeen silitin viirit muotoonsa ja sitten ompelin ne vinokaitalenauhan sisälle, niin että se nauha taitettiin viirin reunan molemmin puolin. Simppeliä ja kiva tuli!

Keijupaita

Viime keväänä osallistuin kimppakangastilaukseen Michas Stoffeckelta Saksasta. Tilasin tähtitrikoita ja keijukangasta.


Nyt ehdin parina päivänä hieman ommella ja kokeilin tehdä kaavan oikein ohjeen mukaan. Piirsin kaavan Ottobre 4/2012 lehden "Little lamb" raglanhihaisen trikoopaidan ohjeella. Olipa kaavan piirtäminenkin pitkästä aikaa haastavaa, mutta kun se viimeinen onnistui niin hauskaakin. Ihan vinkiksi, että saumanvarat kannattaa muistaa, samoin kääntää hihan kaava, oikea ja vasen hiha on erilaisia...

Resorin kävin ostamassa uudesta lähikangaskaupastani Linnan palasta, sieltä ostin myös kaavapaperia. Aikaa meni kaavoihin ja kankaan leikkuuseen noin puoli päivää ja ompeluun toinen puoli päivää. Eli aika hidasta hommaa tämä mulla vielä on.


Resorimoka tähän pahus tuli, resori venyy väärään suuntaan. Pitää muistaa laittaa ensi kerralla se kangas leikatessa jo toisinpäin.


Ohje oli hyvin kirjoitettu ja kuvitettu, mutta kyllä päänvaivaa aiheuttivat raglanhiha, tasosauma, kaitalehuolittelu ja taso-ommel. Mun vanhasta ompelukoneesta puuttuu joitakin ompeleita, mutta onneksi trikoon ompeluun sopiva jousto-ommel siitä löytyy. Sitä soveltaen ja kaksoisneulalla kikkaillen sain hihat ja kauluksen paikalleen. Onneksi Ottobren lehdessä oli ohjeita noiden erilaisten saumojen tekoon ja kaksoisneulan käyttöohjeet googlettelin.

Merta ja Maarianhaminaa

Kesän lomamatkan teimme perhereissuna ystäväperheen kera Maarianhaminaan. Viking Linen laivoilla menimme meren yli ja takaisin. Muksut viihtyivät laivan pallomeressä ja leikkipaikoissa, aikuisia ryysis siellä alkoi vähän väsyttää.  Mennessä satoi koko matkan, mutta paluumatkalla oli jo aurinkoista.

Yöt nukuimme erinomaisessa paikassa sijaitsevassa hotelli Cikadassa. Ekstraa siellä oli lämmitetty uima-allas, jossa veden lämpötila oli +29.

Maarianhamina oli aurinkoinen, merellinen ja kaunis. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa uudistetun Merimuseon ja Pommernin museolaivan, niihin oli myös yhteislippu.

Merimuseon kuriositeettihuone huvitti jo etukäteen, valaan pippeli on kieltämättä aika erikoinen nähtävyys. Mielikuvitusta kutkuttava oli myös aito merirosvolippu 1700-luvulta Pohjois-Afrikasta.

Satamissa (itä ja länsi) oli mukava kierrellä ja katsella veneitä sekä ruokapaikkoja.

Kävimme myös lintupuistossa, jossa lapset saivat syöttää pupuja ja katsella riikinkukkojen poikasia. Siellä oli myös hieno leikkilaiva, jossa pääsi kiipeilemään.

Kotimatka alkoi, mutta Maarianhaminaan me kyllä vielä palaamme. Vi ses!

Ripeä rullakappa

Kesällä ei ehdi ommella eikä kirjoittaa blogia... mutta jotain todella pientä kuitenkin olen väsäillyt kesken lomailun, muuton ja rakentamisen :)


Muuton myötä pikku-Touho sai oman huoneen ja sinne piti sitten keksiä verho.

Kankaan ostin outlet myymälä Pikku Kengurusta, sieltä vielä löytölaarista viidellä eurolla. Rullakapan ohjeen etsin netistä ja yksinkertaistin sitä superhelpoksi. Ompelin vain ylä- ja alasaumat sekä kaksi kaitaletta.

Rullasin tyhjän pahviputkilon ympärille alareunan ja nostelin lenksuihin. Nipsut ylös ja valmista tuli. Aika helppoa, ripustaminen korkealle oli tämän verhon vaikein homma.

Vanha arkku, uusi maali

Isomummun perintönä meille on saatu iso puinen arkku. Vaari sen ehti jo kerran kunnostaa ja maalata, tosin siitä alkaa olla jo aikaa yli kymmenen vuotta.

Arkun maalaus on ollut "äitiyslomaprojektini" jo muutamankin kerran, mutta aina se vaan on jäänyt kesken. Nyt olemme myyneet talomme ja muuttoon on enää kolmisen viikkoa. Tulikin sitten vähän kiire tämän ikuisuusprojektin kanssa, sehän piti saada kuntoon ennen muuttoa.

Arkkua oli jo aloitettu hiomaan, joten seuraavaksi ostin maalia, lisää hiekkapaperia ja aloitin työn. Ruuvasin metalliosat irti, muistin jopa merkitä ne. Sen jälkeen hioin koko arkun, putsasin pölyt pois ja maalasin kahteen kertaan koko komeuden. Sen jälkeen kuivuminen ja metallien ruuvaus takaisin. Kyllä siinä useamman päivän "päiväuniaika" meni, mutta nyt se on valmis. Ja ajoissa. Huh.

Kuvat eivät ole tällä kertaa hyviä, mutta eiköhän näistä idea selviä.

Arkku sisältä 

Arkku ilman metalliosia

Arkku suljettuna, ilman metalliosia

Arkku valmiina!

Kakkuilua

Keijukakun innoittamana sain tehdä ristiäiskakun veljenpojan ristiäisiin. Siitä tuli aika söpö. Pieniä ryppyjä reunoissa, mutta melko tasaisesti massa asettui. Täytteet olivat samat kuin keijukakussa, tosin mansikkamoussea tein 1/3 vähemmän. Se jäi edelleen vähän löysäksi, joten jatkossa täytyy etsiä vielä koostumukseltaan paremman moussen ohjetta. Maku on ollut ihan kohdillaan.

Kakun koristeita en rohjennut itse tehdä, vaan ne onneksi löytyivät valmiina. Kiinnitykseen käytin pipareiden koristeluun tarkoitettua valmista sokerimassaa, ja se piti koristeet hyvin paikoillaan.

Barcelonan pauloissa

Teimme kuuden päivän reissun Barcelonaan lasten kanssa ja pidimme kaupungista kovasti. Kaupunki on hieno yhdistelmä vanhaa ja uutta, rantaa ja nähtävyyksiä, kauppoja ja kujia,
ravintoloita ja rantabaareja.


Saapuminen ei ollut ihan nappi suoritus, sillä jouduimme istumaan taksissa kaksi tuntia keskustassa olleen mellakan tai manifeston takia. Se ei ollut matkapäivän päätteeksi kovin mukavaa.

Huoneisto oli sitten jo parempi ja viihdyimme siellä hyvin. Ensin vaan pyyhimme likaisen lattian, että konttaajamme ei ollut ihan pölyssä siellä pyöriessään. Konttauskypärä oli pelastuksemme, sillä muuten olisi pää kolissut kivilattiaan turhan lujaa. Kämpillä oli kolme vessaa ja makuutilat yhdeksälle. Olisi mahtunut pari vierastakin.

Toisaalta ei kyllä turhaan sanota, että espanjalaiset ovat äänekkäintä kansaa japanilaisten jälkeen... joka yö kadulta kuului meteliä. Siellä kaasuttelivat skootterit, laulettiin onnittelulauluja, vaihdettiin yöllisiä kuulumisia ja kello 03 peruutettiin jotakin todella kovin piippaavaa kulkuneuvoa.

Kävimme katsomassa akvaariota, Sagrada Familiaa ja eläintarhaa. Lisäksi kävimme katsomassa Montjuïcin kukkulaa ja vanhaa linnaa, kävelimme La Ramblaa ja rantakatua pitkin sekä kävimme kastamassa varpaat hiekkarannalla. Veden lämpötila oli vasta +13, joten uimaan ei uskaltauduttu. Sää vaihteli aurinkoisesta tuuliseen, mutta iltapäivisin lämpötila kohosi päivittäin +25 asteeseen.

Ruokapaikat olivat herkullisia. Niiden nimet eivät oikein jääneet mieleen, mutta niitä oli siellä valtavasti, joten paikkojen löytäminen oli helppoa eksymismenetelmällä. Sen kun vain käveli eteenpäin, niin varmasti löytyi jokin kiva paikka. Tapakset (mustekalarenkaat, perunakroketit, Iberian kinkku, paistetut pikkumustekalat, juustot, oliivit, leivät, perunat) olivat hyviä, samoin kala- ja äyriäisruuat. Juomista sangria ja cava olivat herkkkujamme. Juomalasit olivat muuten ihan valtavia, sekä oluttuopit että sangrialasit!

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, joten tässä vielä kuvamaistiasia.

Merilohikäärme 

Sagrada Familia, Gaudin suunnittelema ikuisuusprojekti...

... aloitettu yli 100 v sitten, valmistuu ehkä 2020...

Eläintarhan jättikonnat

Kuvassa yksi Barcelonan keskustan kahdeksasta rannasta 

Montjuïcin kukkula ja linna

Kuukala, enpä ole ennen nähnyt

Barcelonan kukkaloistoa

Barcelonan kaupunki oli kyllä juuri niin hieno kuin olemme kuulleetkin ja jäi sellainen olo, että tänne haluamme vielä uudestaan. Paljon jäi näkemättä, ja kaikki mitä ehdittiin nähdä, oli mukavaa ja kaunista. Tämä oli hyvä kohde myös lapsille, Tyyni ainakin jo nautti monista asioista: kaljupuista, mustakalarenkaista, näkinkengistä, leikkipaikoista, kaapelivaunuista ja isosta aikuisten sängystään! Gracias!

Keijukakku

Huh, tuli siitä sentään keiju (ei keijo) kakku! Hieman keijulla on ruskettunut iho, kun tuo marsipaanien värimaailma oli vähän rajattu. Tekeminen alkoi jo päivää ennen juhlia, jolloin kokosin kakun ja teimme koristeet. Juhlapäivänä lisäsin sitten päällysteen ja koristelin loput. Kakun lisäksi laiton puolikkaan jäätelöpaketin kovettuvan suklaakastikkeen päällystämänä pakkaseen ja tein siitä "lisäkakun" jätskistä tykkäävälle päivänsankarille ja vieraille.

Tässä vielä muistiin täytteet, olivat aika hyviä, paitsi mansikkamoussessa on vielä hiomisen varaa, sitä tuli tällä ohjeella aivan liikaa.

Pohja:

Avaa valmis kakkupohjapaketti. Avot!

Suklaatäyte (sopiva määrä yhteen väliin):

2-2½ dl vispikermaa (ei kuohua)
100 g Sunnuntai vaniljarahkavalmistetta
130 g Panda suklaata
1 Daim

Sulata suklaa mikrossa. Rouhi Daim. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita suklaa vaniljarahkavalmisteeseen hieman jäähtyneenä. Lisää suklaa-vaniljarahkavalmiste kermavaahdon joukkoon. Lisää Daim rouheet. Sekoita tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Jähmetä jääkaapissa.

Mansikkamoussetäyte (pienennä yhteen kolmasosaan seuraavalla kerralla....):

6 dl vispikermaa (ei kuohua!)
1 l  mansikoita (aivan liikaa!)
4 liivatelehteä
tilkka vettä
1 ½ dl tomusokeria (vaaleanpunaista mansikkatomusokeria)
1 rkl vaniljasokeria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mansikat.
Vatkaa kerma pehmoiseksi vaahdoksi ja mausta sokereilla.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja nosta liivatelehdet veteen sulamaan. Älä kuitenkaan kiehauta enää!
Lisää liivateseos ohuena nauhana mansikkasurvoksen joukkoon, muista sekoittaa koko ajan.
Lusikoi kermavaahto mansikkaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Käytä kakun täytteenä tai jälkiruokana (riittää molempiin!).

Kostutus vaniljamaidolla:

Lasillinen maitoa ja 1 tl vaniljasokeria.

Suklaakreemi:

250 g Panda suklaata
100 g margariinia
½ prk mascarpone-juustoa
2 rkl tomusokeria

Sulata suklaa mikrossa. Sekoita margariini ja mascarpone tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Lisää suklaa ja tomusokeri koko ajan vatkaten. Jatka kunnes massa on kuohkeaa. Sivele kreemi kootun kakun päälle, tasoita pinta. Kreemi pitää kosteuden kurissa kakun kuorrutteen alla. Älä laita kupua päälle, jos laitat yöksi kylmään.

Kakun kokoaminen:

Kostuta pohja, alinta pohjaa voi kostuttaa vähiten. Sivele kostutetulle pohjalle mangososetta tai lemon curd:ia. Alimpaan väliin suklaatäyte. Seuraavaan kerrokseen kostutus ja mangosose/lemon curd, ja mansikkamousse. Kostuta myös kolmas pohja. Päällimmäiseksi suklaakreemi kerros, sekä kakun päälle että sivuille. Laita yöksi jääkaappiin ilman kupua. Lisää kaulintamassa seuraavana päivänä ja koristele.

Koristelu:

Kaulitse kaulintamassa tomusokerin avulla. Löysin vaahtokarkin makuista valkoista massaa ihan Prismasta. Käytin tähän kakkuun kaksi 250g pakettia, ehkä yksikin olisi riittänyt, jos olisi malttanut kaulita ihan ohueksi.

Marsipaanihahmot teimme valmiista värimarsipaanista. Koristekukkaset tein koristelugeeleillä, niitäkin löytyi Prismasta. Kakku maistuikin ihan hyvältä!

Synttärikakkuilua

Esikoisen synttärijuhlat taas lähestyvät ja kakkua pitäisi tehdä. Huh! En ikinä unohda sitä ensimmäistä synttärikakkua, paineet olivat aikamoiset, kun piti miettiä a) miten niitä kakkuja tehdään b) oisko jokin idea siinä ja c) miltä se sitten maistuu!

Ne muut tarjoilut ovat myös pohdittavana, mutta paljon helpompia kuin se itse kakku. Tänä vuonna ideana on keijukakku, joten sen tekoon on pitänyt etsiä vähän ohjeita ja välineitä. Palaan kakun kuvan kanssa, jos se vaan onnistuu. Mies totesi, että jos ei siitä tule keijukakkua, niin sitten se on keijokakku. Ja Tyyni jo tänään mietti, että miltä se "keijo" näyttääkään...

Ensimmäinen yritys oli marsipaani Leppäkerttu-kakku:

Toinen oli Niiskuneiti-kermakakku:

Kolmas jäätelölinna-kakku, ideana paljon karkkia ja koristeita (tästä ei löytynyt kunnon kuvaa):

Neljäs on sitten vielä tuloillaan... ja helpompaa tämä olisi jos osaisi leipoa, mutta ei auta, täytyy vaan yrittää!

Pipo piukassa osa I

Jännä juttu. Miten tässä näin kävikään?

Ajattelin ommella sisaruksille samanlaiset, mutta erikokoiset pipot. Löysin netistä ohjeita, ja otin vanhoista pipoista mallia. Kankaat olivat oikein tilauskankaita Saksasta, pääsin naapurin siivellä kangastilauskimppaan Michas Stoffeckelle. Ja sain vielä käännösapuakin, ei oikein ole kankaiden nimet hallussa saksaksi.

Pipot valmistuivat nopeaan ja niitä siinä kääntelin ja vääntelin ja ompelin yhteen. Lopputuloksena oli kaksi pipoa, mutta ihan erimalliset ja toisessa kankaat eri päin kuin piti. Piti siis olla kääntöpipot, joissa toinen puoli sininen ja toinen liila. Koitin sitten paikata vahinkoa tekemällä toisesta tupsupipon. Ihan kiva, juu, mutta aivan liian kireä kummallekin. Huokaus. Täytyy kokeilla, jos uunituorelle veljenpojalle tämä kelpaisi.

Vasemmanpuoleinen on sellainen kuin pitikin, oikeanpuoleiselle tapahtui jotain omituista.

Osa II tulossa, kun tästä mokasta toivutaan. Nimimerkillä "En pura".

Äänimaisemaa ja vessajuttuja

Löysin kamerasta videon, jota en onnistunut Kiinassa lataamaan tänne. Yritän nyt uudestaan. Äänimaiseman ero on aika huomattava. Kiinassa kuuluu ulkona jatkuvasti jotain, musiikkia, tööttäyksiä, puhetta. Ero tänne Suomen kotinurkille on aikamoinen.

Ensimmäisinä päivinä kotona ulkoillessa Tyyni totesikin, että kylläpä täällä on rauhallista. Ja hiljaista. Ja totta, kotikadullamme ei tullut yhtään autoa vastaan, kun kävelimme neuvolaan. Ja isojen teiden yli pääsee täällä ihan miten vaan, vaikka vaunuilla, odottaen vain hetkeä, jolloin autoja ei tule. Pekingissä se ei onnistunut, isoissa risteyksissä ei ollut mitään asiaa tien ylitykseen. Ja alitukset olivat tietenkin portaita pitkin. Ja yleensä ilman luiskia.

Neuvolassa tyttö vielä huomasi, että vessassakin on kovin rauhallista. Ei ollut siivojamummoa moppaamassa lattiaa meidän jäljiltä. Ja oli ihan tavallinen pytty. Ei reikävessaa. Eikä etenkään ilkeää automaattivessaa, joka huuhtelee juuri kun tyttö istahtaa pytylle. Helpotuksen huokaus.

Pekingin katuvilinää Wangfujingin kävelykadulla



Kattokulma on pulma

Taloasia on nytkähtänyt pikkuisen eteenpäin. Olemme varanneet ajan pankkiin ja lukeneet talokirjoja. Sukulaismies lupautunut isoksi avuksi. Mies on surffannut netissä talomalleja jo niin, että sitä voisi kutsua ihan harrastukseksi. Olemme menossa tapaamaan talotoimittajia tällä viikolla. Jos me vaikka ostettaisiin se tontti, niin millainen talo siihen saataisiin sopimaan?

Yksi ongelma meille on tullut jo vastaan ennen kuin mitään on tehty. Se on kattokulma. Jonka suhde on jyrkempi kuin mitä me haluaisimme. Sitä pitää nyt miettiä ja kysellä, että onko määräys ihan lopullinen ja mitä sitten jos on.

Lumet ovat alkaneet sulaa ja kunnallistekniikkaa myllätään tontin ympäristöön. Karulta näyttää tässä vaiheessa. Mutta edelleen toiveikkaina ollaan tämän suhteen.

Talohaave

Nyt ollaan reissusta toivuttu ja kotona odotti mieluisia uutisia. Olimme osallistuneet tarjouskilpailuun tontista Turun seudulla ja tarjouksemme olisi menossa läpi. Jippii! Vielä pitää virallista tietoa odottaa, mutta voisin kertoa vähän "Talohaave" aiheen tapahtumista täälläkin.

Olemme asuneet nykyisessä talossa jo kahdeksan vuotta ja ehkä pidempään kuin mitä ensin luulimmekaan. Aloitimme vuonna 2007 seurailemaan tonttitilannetta entisessä kotikunnassani ja haimme jo suvun maista tonttikarttoja. Ajatuksena oli rakentaa "mummon pellolle" oma talo sitten joskus. Tänä keväänä sitten jouduimme toteamaan, että eräs viemärihanke on alueella viivästynyt niin, että tuolle tontille me emme pääse rakentamaan lähivuosina.

Aloimme tutkailla muita vaihtoehtoja ja laitoimme lehteenkin ilmoituksen. Saimme 11 soittoa myytävistä tonteista haluamallamme alueella ja kävimme niitä kaikkia katsomassa ja paria mielenkiintoisinta useampaankin kertaan. Tonteissa oli kaikissa jokin pieni "mutta". Yhdessä kivassa se oli se sama viemäri. Siihen olisi liityttävä, eikä sen valmistumisesta ole tietoa. Toiselle kivalle oli talon asettelu hankalaa, emme millään saaneet sitä hyvännäköiseksi ja suojaavaksi. Kolmas kiva maksoi 60e/m2. Niinpä päätimme lähteä kuntien tonttitarjontakisaan mukaan ja lopputulos sieltä näyttäisi tällä hetkellä hyvältä.

Emme tosin tiedä miltä tontti näyttää kinosten alla, mutta meillä on hyvä mielikuvitus!

Lentäen olisit jo kotona

Viimeinen Pekingin aamu oli harmaan saasteinen, mutta aurinkoinen ja lämmin. Lähdimme kahdella taksilla aamukahdeksalta kohti lentokenttää, sillä emme mahtuneet yhteen pikkuautoon. Valtavalla lentokentällä kaikki sujui hienosti ja bongasimme Mika Salon samaan koneeseen tulossa.


Aikaisemmin olen työ- ja huvimatkoilla tykännyt kovasti lentämisestä. Olen maksimoinut omaa mukavuutta villasukilla, korvatulpilla, hyvällä lehdellä ja kirjalla. Jotain hyvää syötävää ja juotavaa, ehkä hammastahnakin mukana. Mukavaa ja puhdasta, välillä jopa rentouttavaa.


Lasten kanssa lentäminen on vähän erilaista. Etenkin, jos lentää kauas. Ennen kuin kone oli noussut, oli molemmissa hihoissa pulautusta, paidassa bataattia ja kuolaa siellä täällä. Ja ei se kone siitä heti sitten lähtenytkään.

Jokin tietokonevika piti  meidät kaksi ylimääräistä tuntia maassa, ennen kuin pääsimme lähtemään kello 13.00. Yksi veikkaus oli, että lähtö siirtyisi iltakymmeneen, siinä vaiheessa mä jo laskeskelin, että täytyy lähteä taksilla takaisin Jenny Louhun ostamaan Nannia Pikku-Touholle, muuten ei pärjättäisi.

Toisaalta lasten kanssa oli hauskaa lentää, päästiin nopeampia linjoja turvatarkastuksiin, turvatarkastajat ottivat vuorotellen Pikku-Touhon syliin ja tutkivat hänet metallinpaljastimilla (tuttinarun klipsi piippasi), mentiin Mika Salon perässä melkein ekana koneeseen ja pienempi söi ja nukkui hyvin vauvakorissa, ja isompikin oli hyvällä mielellä lähes koko matkan. Tyyni kyseli hauskoja turvaohjeista lentoemänniltä: "onko tämä lentokone ollut vedessä?" ja miksi nuo tädit menevät ulos ilman pelastusliivejä yhdessä ohjeen kuvassa. Kiinalaistädit nappasivat Pikku-Touhon syliin koneessa ja leikittivät, iso venäläismies leperteli pojalle ja toiset lapset kävivät moikkaamassa meitä.


Perillä Helsingissä olimme klo 16.00 ja missasimme Turun jatkolennon. Odottelimme seuraavaa, joka lähti vasta 20.50. Turun kentälle saavuimme puoli kymmenen aikoihin ja meillä oli komea vastaanotto siellä. Kaikki isovanhemmat ja yksi serkku olivat vastassa ja auttoivat kantamaan nukkuvat lapset autoon. Kotona olimme kymmenen maissa, joka oli sitten 03.00 Kiinan aikaa. Paluumatka kesti siis 19 tuntia ja oltiin aika koomassa sen jälkeen. Kentällä leikkihuoneeseen osui vanha kaveri tyttärensä kanssa, enkä mä tunnistanut häntä, kun katse alkoi olla jo "tyhjyyteen tuijottava".


Koti tuntui kyllä heti aamulla mukavalta, olimme 06 aikaan jo hereillä. Tyynillä oli ikävä lelujaan ja Pikku-Touhokin tuntui tunnistavan paikan. Yöllä mä heräsin siihen, että oli niin hiljaista, kukaan ei tööttäillyt! Ihanalta tuntuivat kaikki mukavuudet. Suihkusta tulee puhdasta vettä, pesukone pesee vaatteet puhtaaksi, netti toimii, autossa on turvavyöt ja lapsille turvaistuimet (matkustimme takseissa lapset sylissä...), tiskikone on olemassa, Nannia valmiina purkissa (ei enää jauheita!!), Suomi-maitoa, mamma tuonut tulppaaneja pöydälle, tuttipullojen steriloija hoitaa hommat ja ilma on raikasta. Nyt pitää vaan opetella taas toimimaan täällä ja se onkin ryömivän Pikku-Touhon kanssa taas erilaista. On löytynyt jo keinutuoli, takka... voi apua!

Kung fu mammojen Yuyuantan

Tänään lähdimme etsimään lasten tiedepuistoa Yuyuantanin puiston läheisyydestä. Emme sitä ikinä löytäneet ja Yuyuntanissakin näytti olevan jokin remontti käynnissä. Löysimme kuitenkin lasten leikkipaikan, näimme leijan lennättäjiä, kung fu mammoja ja monenlaista tanssia. Täällä eivät eläkeläiset tosiaankaan pölyynny missään laitoksessa, vaan kulkevat ympäri puistoja humppaamassa, discoamassa tai salsaamassa.

Sitten kävimme vielä Jinshaon puistossa, ja siellä Tyyni puhalteli jättisaippuakuplia ja sai paikallisen pikkupojan leikkikaveriksi. Tyyni puhalsi ja poika juoksi pallojen perässä poksauttamassa niitä. Hänen isänsä tuli juttelemaan ja kyseli kahdesta lapsesta, ja kertoi, että heille on sallitua vain yksi. Ja jos niitä tulisi enemmän niin he menettäisivät työnsä ja joutuisivat maksamaan siitä. Lisäksi siinä kävi yksi sun toinenkin ihmettelemässä Pikku-Touhon ja Tyynin silmiä. Yksi täti niitä sormilla mittaili ja näytti, että kovin on pyöreät ja nosti peukkuja: "Girl and boy! Good for you!".

Hei hou, let's go Houhai

Aamu oli aurinkoinen ja mies sai vedettyä koko köörin liikkeelle aikaisin. Matkasimme metrolla kohti Houhai-järveä ja kävelimme sieltä takaisin. Houhain puisto ja järvialue oli lämmin ja viihtyisä. Järvelle sai vuokrata lootuksenkukan tai ankanmuotoisia polkuveneitä, riksat ajeluttavat ympäri järveä, baareja ja ravintoloita on molemmilla puolilla.

Näimme hauskan ja hyvin koulutetun pikkulinnun. Se tuli hakemaan kolikon kädestä ja vei sen nokassaan purkkiin. Ja ei huolinut ihan pikkukolikoita, valitsi aina isoimman rahan!

Kävimme syömässä kuuluisaa Pekingin ankkaa Houhaissa. Se maistui kyllä hyvältä ja aikamoisia rasvakerroksia niistä ankoista löytyy. Makein rasvapala vielä kastettiin sokeriin, hmm, aika suussa sulavaa!

Matkamme jatkui Beihai-järvelle ja siellä uskaltauduimme isoimman lautan kyytiin. Kyyti maksoi 10RMB ja vei meidät keskelle Beihain saarta. Siellä kävimme tyyriillä kahvilla ja kävelimme Jingshaon puiston läpi kotiin.

Tällä kertaa mä kiipesin korkealle katselemaan maisemia, ja kyllä sieltä kauas näkyi näin hyvällä ilmalla. Kielletty kaupunki, korkeat talot, "pitkät kalsarit" ja Twin towerit näkyivät hyvin.

Illalla uskaltauduin vielä samaan hierontapaikkaan, jossa mies kävi edellispäivänä. Yli tunnin hieronta maksoi 168RMB ja oli kyllä rentouttava. Ainoastaan en tykäännyt siitä, että hieroja oli käynyt röökillä ja sen kyllä haistoi käsistä ja hengityksestä. Hieronta oli venyttelyä (mulla on ehkä nyt pitemmät jalat kuin eilen), höykytystä ja painelua. Hierottiin selkä, pakarat, jalat, otsa, ohimot ja kädet. Hierontaa varten pukeuduttiin paitaan ja housuihin, ja niiden läpi sitten hierottiin. Ihan jännä kokemus.

Kotimatka pimeässä oli myös hauska, näin ryhmän ihmisiä kokoontuneena tanssimaan discotanssia, ostin pimeässä välkkyvän tulppaanin Tyynille ja tapasin kuuroja. Tuo ryhmässä liikkuminen on täällä kyllä tapana, keski-ikäiset usein tanssivat ja vanhukset pelaavat sulkajalkapalloa, pingistä tai jumppaavat muuten. Todellisia aktiivisenioreita ovat, jalka nousee takakierteeseen ja papat tekee kilpaa vatsalihaksia.

Kävin illalla ensimmäisen keskusteluni ihan oikean kiinalaisen kanssa suurin piirtein tähän tapaan:


- Oletko kuuro?
- Juu, olen, sinä?


- Ei, olen kuuleva. Tulin tänne Suomesta. Lentokoneella.
- Minä työskentelen täällä. Työpaikkani on tuolla seuraavasta risteyksestä oikealle.


- Mukava tavata. Hei hei.
- Hei hei, kättelee.


Viittomakieli on kätevää, vaikkei kansainvälistä olekaan, perusjutut selviää kyllä!