torstai 29. maaliskuuta 2012

Talohaave

Nyt ollaan reissusta toivuttu ja kotona odotti mieluisia uutisia. Olimme osallistuneet tarjouskilpailuun tontista Turun seudulla ja tarjouksemme olisi menossa läpi. Jippii! Vielä pitää virallista tietoa odottaa, mutta voisin kertoa vähän "Talohaave" aiheen tapahtumista täälläkin.

Olemme asuneet nykyisessä talossa jo kahdeksan vuotta ja ehkä pidempään kuin mitä ensin luulimmekaan. Aloitimme vuonna 2007 seurailemaan tonttitilannetta entisessä kotikunnassani ja haimme jo suvun maista tonttikarttoja. Ajatuksena oli rakentaa "mummon pellolle" oma talo sitten joskus. Tänä keväänä sitten jouduimme toteamaan, että eräs viemärihanke on alueella viivästynyt niin, että tuolle tontille me emme pääse rakentamaan lähivuosina.

Aloimme tutkailla muita vaihtoehtoja ja laitoimme lehteenkin ilmoituksen. Saimme 11 soittoa myytävistä tonteista haluamallamme alueella ja kävimme niitä kaikkia katsomassa ja paria mielenkiintoisinta useampaankin kertaan. Tonteissa oli kaikissa jokin pieni "mutta". Yhdessä kivassa se oli se sama viemäri. Siihen olisi liityttävä, eikä sen valmistumisesta ole tietoa. Toiselle kivalle oli talon asettelu hankalaa, emme millään saaneet sitä hyvännäköiseksi ja suojaavaksi. Kolmas kiva maksoi 60e/m2. Niinpä päätimme lähteä kuntien tonttitarjontakisaan mukaan ja lopputulos sieltä näyttäisi tällä hetkellä hyvältä.

Emme tosin tiedä miltä tontti näyttää kinosten alla, mutta meillä on hyvä mielikuvitus!



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Lentäen olisit jo kotona

Viimeinen Pekingin aamu oli harmaan saasteinen, mutta aurinkoinen ja lämmin. Lähdimme kahdella taksilla aamukahdeksalta kohti lentokenttää, sillä emme mahtuneet yhteen pikkuautoon. Valtavalla lentokentällä kaikki sujui hienosti ja bongasimme Mika Salon samaan koneeseen tulossa.


Aikaisemmin olen työ- ja huvimatkoilla tykännyt kovasti lentämisestä. Olen maksimoinut omaa mukavuutta villasukilla, korvatulpilla, hyvällä lehdellä ja kirjalla. Jotain hyvää syötävää ja juotavaa, ehkä hammastahnakin mukana. Mukavaa ja puhdasta, välillä jopa rentouttavaa.


Lasten kanssa lentäminen on vähän erilaista. Etenkin, jos lentää kauas. Ennen kuin kone oli noussut, oli molemmissa hihoissa pulautusta, paidassa bataattia ja kuolaa siellä täällä. Ja ei se kone siitä heti sitten lähtenytkään.






Jokin tietokonevika piti  meidät kaksi ylimääräistä tuntia maassa, ennen kuin pääsimme lähtemään kello 13.00. Yksi veikkaus oli, että lähtö siirtyisi iltakymmeneen, siinä vaiheessa mä jo laskeskelin, että täytyy lähteä taksilla takaisin Jenny Louhun ostamaan Nannia Pikku-Touholle, muuten ei pärjättäisi.

Toisaalta lasten kanssa oli hauskaa lentää, päästiin nopeampia linjoja turvatarkastuksiin, turvatarkastajat ottivat vuorotellen Pikku-Touhon syliin ja tutkivat hänet metallinpaljastimilla (tuttinarun klipsi piippasi), mentiin Mika Salon perässä melkein ekana koneeseen ja pienempi söi ja nukkui hyvin vauvakorissa, ja isompikin oli hyvällä mielellä lähes koko matkan. Tyyni kyseli hauskoja turvaohjeista lentoemänniltä: "onko tämä lentokone ollut vedessä?" ja miksi nuo tädit menevät ulos ilman pelastusliivejä yhdessä ohjeen kuvassa. Kiinalaistädit nappasivat Pikku-Touhon syliin koneessa ja leikittivät, iso venäläismies leperteli pojalle ja toiset lapset kävivät moikkaamassa meitä.


Perillä Helsingissä olimme klo 16.00 ja missasimme Turun jatkolennon. Odottelimme seuraavaa, joka lähti vasta 20.50. Turun kentälle saavuimme puoli kymmenen aikoihin ja meillä oli komea vastaanotto siellä. Kaikki isovanhemmat ja yksi serkku olivat vastassa ja auttoivat kantamaan nukkuvat lapset autoon. Kotona olimme kymmenen maissa, joka oli sitten 03.00 Kiinan aikaa. Paluumatka kesti siis 19 tuntia ja oltiin aika koomassa sen jälkeen. Kentällä leikkihuoneeseen osui vanha kaveri tyttärensä kanssa, enkä mä tunnistanut häntä, kun katse alkoi olla jo "tyhjyyteen tuijottava".


Koti tuntui kyllä heti aamulla mukavalta, olimme 06 aikaan jo hereillä. Tyynillä oli ikävä lelujaan ja Pikku-Touhokin tuntui tunnistavan paikan. Yöllä mä heräsin siihen, että oli niin hiljaista, kukaan ei tööttäillyt! Ihanalta tuntuivat kaikki mukavuudet. Suihkusta tulee puhdasta vettä, pesukone pesee vaatteet puhtaaksi, netti toimii, autossa on turvavyöt ja lapsille turvaistuimet (matkustimme takseissa lapset sylissä...), tiskikone on olemassa, Nannia valmiina purkissa (ei enää jauheita!!), Suomi-maitoa, mamma tuonut tulppaaneja pöydälle, tuttipullojen steriloija hoitaa hommat ja ilma on raikasta. Nyt pitää vaan opetella taas toimimaan täällä ja se onkin ryömivän Pikku-Touhon kanssa taas erilaista. On löytynyt jo keinutuoli, takka... voi apua!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kung fu mammojen Yuyuantan


Tänään lähdimme etsimään lasten tiedepuistoa Yuyuantanin puiston läheisyydestä. Emme sitä ikinä löytäneet ja Yuyuntanissakin näytti olevan jokin remontti käynnissä. Löysimme kuitenkin lasten leikkipaikan, näimme leijan lennättäjiä, kung fu mammoja ja monenlaista tanssia. Täällä eivät eläkeläiset tosiaankaan pölyynny missään laitoksessa, vaan kulkevat ympäri puistoja humppaamassa, discoamassa tai salsaamassa.




Sitten kävimme vielä Jinshaon puistossa, ja siellä Tyyni puhalteli jättisaippuakuplia ja sai paikallisen pikkupojan leikkikaveriksi. Tyyni puhalsi ja poika juoksi pallojen perässä poksauttamassa niitä. Hänen isänsä tuli juttelemaan ja kyseli kahdesta lapsesta, ja kertoi, että heille on sallitua vain yksi. Ja jos niitä tulisi enemmän niin he menettäisivät työnsä ja joutuisivat maksamaan siitä. Lisäksi siinä kävi yksi sun toinenkin ihmettelemässä Pikku-Touhon ja Tyynin silmiä. Yksi täti niitä sormilla mittaili ja näytti, että kovin on pyöreät ja nosti peukkuja: "Girl and boy! Good for you!".



lauantai 24. maaliskuuta 2012

Hei hou, let's go Houhai

Aamu oli aurinkoinen ja mies sai vedettyä koko köörin liikkeelle aikaisin. Matkasimme metrolla kohti Houhai-järveä ja kävelimme sieltä takaisin. Houhain puisto ja järvialue oli lämmin ja viihtyisä. Järvelle sai vuokrata lootuksenkukan tai ankanmuotoisia polkuveneitä, riksat ajeluttavat ympäri järveä, baareja ja ravintoloita on molemmilla puolilla.


Näimme hauskan ja hyvin koulutetun pikkulinnun. Se tuli hakemaan kolikon kädestä ja vei sen nokassaan purkkiin. Ja ei huolinut ihan pikkukolikoita, valitsi aina isoimman rahan!



Kävimme syömässä kuuluisaa Pekingin ankkaa Houhaissa. Se maistui kyllä hyvältä ja aikamoisia rasvakerroksia niistä ankoista löytyy. Makein rasvapala vielä kastettiin sokeriin, hmm, aika suussa sulavaa!


Matkamme jatkui Beihai-järvelle ja siellä uskaltauduimme isoimman lautan kyytiin. Kyyti maksoi 10RMB ja vei meidät keskelle Beihain saarta. Siellä kävimme tyyriillä kahvilla ja kävelimme Jingshaon puiston läpi kotiin.





Tällä kertaa mä kiipesin korkealle katselemaan maisemia, ja kyllä sieltä kauas näkyi näin hyvällä ilmalla. Kielletty kaupunki, korkeat talot, "pitkät kalsarit" ja Twin towerit näkyivät hyvin.






Illalla uskaltauduin vielä samaan hierontapaikkaan, jossa mies kävi edellispäivänä. Yli tunnin hieronta maksoi 168RMB ja oli kyllä rentouttava. Ainoastaan en tykäännyt siitä, että hieroja oli käynyt röökillä ja sen kyllä haistoi käsistä ja hengityksestä. Hieronta oli venyttelyä (mulla on ehkä nyt pitemmät jalat kuin eilen), höykytystä ja painelua. Hierottiin selkä, pakarat, jalat, otsa, ohimot ja kädet. Hierontaa varten pukeuduttiin paitaan ja housuihin, ja niiden läpi sitten hierottiin. Ihan jännä kokemus.

Kotimatka pimeässä oli myös hauska, näin ryhmän ihmisiä kokoontuneena tanssimaan discotanssia, ostin pimeässä välkkyvän tulppaanin Tyynille ja tapasin kuuroja. Tuo ryhmässä liikkuminen on täällä kyllä tapana, keski-ikäiset usein tanssivat ja vanhukset pelaavat sulkajalkapalloa, pingistä tai jumppaavat muuten. Todellisia aktiivisenioreita ovat, jalka nousee takakierteeseen ja papat tekee kilpaa vatsalihaksia.

Kävin illalla ensimmäisen keskusteluni ihan oikean kiinalaisen kanssa suurin piirtein tähän tapaan:


- Oletko kuuro?
- Juu, olen, sinä?


- Ei, olen kuuleva. Tulin tänne Suomesta. Lentokoneella.
- Minä työskentelen täällä. Työpaikkani on tuolla seuraavasta risteyksestä oikealle.


- Mukava tavata. Hei hei.
- Hei hei, kättelee.


Viittomakieli on kätevää, vaikkei kansainvälistä olekaan, perusjutut selviää kyllä!





perjantai 23. maaliskuuta 2012

Vaahtokarkkileikkipaikka

Tänään aamu alkoi hauskalla keskustelulla. Katselimme Kiinan rahoja, ja Tyyni mietti, onko seteleissä oleva kuva Mao vai taksikuski?



Oli lämmin päivä, mutta tosi tuulista (21m/s puuskissa). Terassituolit lähtivät lentoon ja kärryistä sai pitää oikein kunnolla kiinni.

Kävimme tänään leikkitreffeillä uudessa paikassa (Placen toinen torni, 4. krs). Se oli oikein karkkiunelma!



Ihana paikka, jos sulki ajatuksistaan ne lapset, jotka olivat siellä pelkillä "reikähousuilla" ilman vaippoja. Tyyni paineli pari tuntia siellä uusien kavereiden kanssa ja oli kuulemma superhauskaa.



Kävimme porukalla vielä lounaalla ja  sitten kävelin Ritan puiston kautta hotellille. Siitä taisi tulla melkein parin tunnin kävelylenkki. Kuulin tänään, että täällä vietetään kohta lomapäiviä. Lomien nimi on vain hassu, "haudan lakaisu vapaa" ja silloin käydään hoitamassa omaisten hautoja sekä tehdään niille piknik-retkiä. Katso lisätietoja täältä.

Illalla katsoimme lastenohjelmia ja sieltä on alkanut löytyä suosikkeja. Ei haittaa, vaikka Spiderman, "Kiinan noita", puhuva vessapaperirulla, Tuomas veturi tai Seikkailija Dora puhuvat kiinaa, Tyyni tykkään niitä katsoa. Jotkut paikalliset ovat kyllä hiukan liian jänniä, onneksi tyttö sanoo silloin ettei halua katsoa liian ilkeitä ohjelmia.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Maon makuupaikka

Tänään aamulla laiskotti ja sää oli masentavan harmaa. Saasteet olivat yli 400, mutta laskivat 200 tienoille päivällä. Ajattelin ensin, että emme mene tänään minnekään, mutta lapset olivat jo 7 jälkeen hereillä, ja kello 12.00 alkoi tuntua jo siltä, että iltaseitsemään on aika monta tuntia vielä. Alkaa ehkä pieni matkaväsymys jo iskeä, sillä piti vähän pakottaa itsensä liikkeelle.

Lähdimme kävelykadulle katselemaan ja kävimme lelukaupassa. Viimeksi kun kävin siellä, niin en huomannut, että se kauppa jatkui pari kerrosta alaspäin ja viisi kerrosta ylöspäin! Nyt tuli tutkittua sitä vähän enemmän ja ostettua pieniä tuliaisia vielä.



Sen jälkeen menimme metrolla Tiananmen aukion toiselle puolelle ja kävelimme aukion poikki toiselle metroasemalle. Näimme aukiolla Maon mauseleumin ja Tyyni olisi halunnut mennä katsomaan Maota. Onneksi se oli kiinni, sinne pääsee vain ti-su aamuisin klo 8-12.00. Mä en ole ollenkaan varma, olisinko halunnut herran nähdä.



Metroilimme vielä pari pysäkkiä ja nyt tuli ensimmäinen kokemus ruuhkametrosta. Yhtäkkiä ihmisiä oli joka puolella ja pusertuneina. Onneksi lapset olivat kärryissä turvassa, tosin kaikki käyttävät kärryjä tukena ja ottavat kahvoista ronskisti ja kyselemättää kiinni. Hurautimme Silk marketin pysäkille ja siellä kiertelimme etsimässä lasten syömäpuikkoja. Ensimmäinen neuvoi pohjakerrokseen, siellä oli kenkiä. Sieltä neuvottiin 5. kerrokseen, siellä oli koruja, lisäksi neuvottiin 3. kerrokseen, siellä oli leluja ja lopulta 4. kerroksesta niitä löytyi. Heh. Näissä jaksoin tinkiä 10 kpl hinnan 850 RMB => 300 RMB. Oikea hinta olisi kuulemma ollut vähemmän, mutta tässä kohtaa etsijältä loppui into hakea halvempaa.

Iltapäivän vielä reippailimme Ritan puistoon ja Tyyni tykkäsi kovasti juoksennella siellä. Mies tuli meitä sinne vastaan ja kävelimme kaikki kotiin. Hän kävi myös illalla kokeilemassa kiinalaista hierontaa, oli kuulemma mukavaa. Reilun tunnin hieronta maksoi alle 20 euroa (168 RMB). Mä käyn kokeilemassa sitä sitten kanssa vaikka viikonloppuna, kun paikka on nyt hyväksi testattu.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Liimaa ja lentoa

Eilinen postin etsintä jatkui tänään. Ja kas, kun kiersin korttelin toista kautta, niin se posti löytyi melkein siitä mistä pitikin. Melkein. Menin postiin ja otin vuoronumeron. Ystävällinen vartija tuli ottamaan lapun pois, kun näki postikortit mun käsissä. Hän ohjasi meidät liukuportaita alakertaan. Siellä tiskiltä sai ostaa postimerkit ja liimata ne. Ja nimenomaan liimata. Jos nämä kortit ikinä saapuvat perille niin pyydän osoittamaan arvostusta, sillä olen omin pikku kätösin jokaisen merkin kortteihin liimannut. Sain siis liimapurkin lainaksi ja ähelsin 25 merkkiä kiinni.

Tämän postiseikkailun jälkeen tein vielä toisen iskun Jassun tinkimarkkinoille metrolla lasten kanssa. Ostin tuliaishelikoptereita (520 => 400 RMB) ja vauvoille bodeja (180 => 170 RMB). Tinkiminen sujui nyt leppoisammin, myyjät lepertelivät lapsille ja mä sain olla rauhassa hyökkäysvaunujen takana. Bodymyyjä on kyllä tiukka luu, sieltä ei paljon alea heru.



Pikku-Touho on kyllä täällä tuntunut kasvavan huimasti, onkohan kevät myös vauvojen kasvuaikaa vai onko se tämä hyvin ravittu ilmasto? Poitsu ryömii, nousee konttausasentoon, on löytänyt varpaansa, osaa päristää ja tukkakin on kasvanut päähän. Mahtaa mummut ja mammat olla ihmeissään. Hän on täällä oppinut myös nukkumaan vaunuissa päikkärit sisätiloissa, saapi nähdä jatkuuko sama meno kotona?



Tein tänään myös ikkunaostoksia. Täällä on kyllä uskomattomia kauppoja, Rolex, Vuitton, Ferrari, Maserati, Burberry, Gucci, Aston Martini, Lamborghini, Adidas, Nike ja vaikka mitä merkkejä, joita en edes tunnista. Täällä taitaa olla aika lailla varakastakin väkeä ja toisaalta ihan maalaisia. Eräs setä oli pankissa samaan aikaan, hän kaiveli pahvikassista setelipinoja, jotka olivat kuin tiiliskiviä 100 RMB:n seteleistä. Ostoskeskukset on täällä myös aika hulppeita, niissä mä ekoina päivinä olin ihan eksyksissä. Ei edes kartan kanssa tajunnut, miten siellä liikutaan. Mylly ja Skanssi kyllä kalpenee Oriental Plazan ja The Villagen rinnalla. Ja ravintolatarjonta on toinen asia, jota me ollaan täällä ihmetelty. Taitaa kotona Rosso ja Hese tuntua vähän tylsiltä.




tiistai 20. maaliskuuta 2012

Peking pähkinänkuoressa

Tänään olimme taas leikkitreffeillä ja otimme päivän muuten rauhallisesti. Tosin etsin tänään postia yli tunnin enkä löytänyt. Illalla sain kartan hotellin respasta, joten ehkä se huomenna löytyy. 

Ja Huom! Miehen tietokoneyhteyteen on tulossa huomenna jokin päivitys, joten voipi olla, että loput blogin tekstit ilmestyvät näkyviin vasta ensi viikolla Suomesta.

Kolmen viikon aikana olemme ehtineet saada jo jonkinlaisen kuvan Pekingistä, vaikka valtavasti täältä jäi näkemättäkin. Tykkään + ja - listoista, ja jos ajattelisin Pekingiä mahdollisena asuinkaupunkina, niin se lista näyttäisi meidän perheen osalta tältä:

Miinukset

- saasteet ilmassa ja niiden vaikutus ruokaan ja ulkonaliikkumiseen (etenkin lasten ulkoiluun)
- tuontituotteiden käyttö kiinalaisten sijaan, kallista
- miesten pitkät työpäivät
- ruuhkat
- liikenne holtitonta, punaisella ajaa vain vähän vähemmän autoja tien yli kuin vihreällä
- tyhmät taksikuskit
- kirjoitetun kiinan kielen lukemisvaikeus
- kiinalaisten huonot tavat
- tinkiminen
- heikko laatu tavaroissa
- lasten kuvaaminen ja sirkusolio olo
- kärryillä vaikea liikkua
- nettisensuurit
- koulumaksut huippusuuria, lähes 200.000 RMB vuosi, kalliimpaa kuin esimerkiksi Oxfordissa + muut koulutarvikkeet ja vaatteet on ostettava itse + lisäksi ruokamaksut, koulukyydit yms.
- täällä ei asu isovanhempia eikä ole muutakaan sosiaalista verkostoa valmiina


Plussat

+ suomalaisia paljon, verkosto toimii ja auttaa
+ Pekingissä hienot koulut, sen kuin vain valitsee pedagogisen suunnan haluaako montessoria, reggio emiliaa vai multiple intelligenciä, ib:tä, ap:tä, act:tä vai sat:sia
+ lapsilla mahdollisuus oppia kahta maailman eniten puhuttua kieltä samassa päiväkodissa/koulussa; kiinaa ja englantia
+ toimiva Suomi-koulu, yli 100 lasta
+ siisti metro
+ ayit (ruuanlaitto-, lastenhoito- ja siivousapua kotiin noin 300-400 eurolla kuussa)
+ ilmanpuhdistimet kodeissa tehokkaita
+ lento Helsinkiin 7,5 tuntia
+ lyhyehköt lentomatkat muualle Aasiaan, matkustusmahdollisuudet
+ lasten sisäleikkipaikkoja paljon
+ ravintoloita rajaton määrä, hyvää ja halpaakin
+ kauppoja paljon
+ nähtävyydet
+ osataan juhlia (ks. kuva harjakaisista myöhemmin, tulee myöhemmin)
+ huumoria löytyy (erään hienon rakennuksen lempinimi on "Pitkät kalsarit")
+ kauniita puistoja
+ kaikkea löytyy, kun tietää mistä etsiä (Ikea!)
+ vuodenajat


Ja vielä tuokiokuvia...


Puistonhoitaja


Jalkasulkis


Alttarilla

Lohikäärme


Harjakaiset


Korttirinki



Varoitus


Kissanpäivät


Keisari

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kaloja pussissa

Taisi olla eilinen museokäynti hieman liina stimuloiva 4-vuotiaalle. Illalla Tyynin pohdinnat olivat aika haastavia: "Äiti, mä tunnen mun luut, mä näin luurangon, oliko se oikea ihminen, oliko se kuollut? Isi, kerro missä on avaruus, missä on se kivi (meteoriitti) johon dinosaurukset kuoli? Mä näin mammutin ja yksi dinosaurus söi sen toisen dinon. Veiköhän joku sen sairaalaan?"



Tänään otimme helpomman kohteen ja matkasimme Kiina-kaverin kanssa Blue Zoo nimiseen akvaarioon. Lähtö aamulla oli taas aika kiinalainen. Hotellin ovella meidän ystävälliset bellmanit auttoivat meitä taksiin, kun kuski sanoikin ettei hän osaa sinne. Vaikka mulla oli sinne kiinankielinen osoite ja kohdekin on aika iso ja tunnettu. Meinattiin sitten tulla pois, mutta sitten harmaapukuinen arvokas mies sanoi kuskille pari sanaa. Ja kas kummaa, ovet aukesivat. Bellman huikkasi, että hotellin johtaja se siinä. Veikkaan, että ei neuvonut tietä, vaan antoi jonkun tiukemman ukaasin. No, pääsimme suoraan portille 17 rahalla!


Akvaario oli ihan siisti ja hieno, näimme rauskuja ja haita, sekä kävelimme tunnelissa veden alla. Vedessä ui myös merenneitoja. Lasten mielestä valastaulu oli hauska, jossa sai painaa nappeja jolloin kuului kunkin valaslajin tai delfiinin ääntelyä. Kierroksen jälkeen lapsille esiteettiin Disneyn Nemo-elokuvasta pätkä pienessä auditoriossa, ja sen jälkeen tuotiiin lattialle kolme ämpäriä. Sitten lapsille jaettiin muovipusseja ja sen jälkeen niihin pusseihin kaloja! Me jätettin se väliin, olisi voinut tulla tullissa vaikeuksia sen pussin kanssa.



Tänään ihmettelin edelleen kiinalaista tapaa pukea lapset. Sen lisäksi, että he näyttävät pieniltä michelin-ukoilta, niin heillä käytetään "reikähousuja". Todellista vaipattomuutta, ilmakylpyä ja vessahätäviestintää sanon minä!

Housujen haarasauma on siis auki, ja sieltä vilkkuu kaikki paljaana. Jos hätä tulee, niin se tulee. Osa käyttää vaippoja, osa ei. En toisaalta enää ihmettele, miksi taksit eivät halua lapsia kyytiin. Kyllä se vähän karulta näytti, kun lumisessa talvikelissä pieni poika nostettiin istumaan kylmän patsaan päälle niissä pöksyissä. Luulisi, että jokin virtsatulehdus siitä tulisi. Niitä pöksyjä ei kummilapsille ole tulossa tuliaisiksi, joten don't worry!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Gourmee ja garmee

Gourmeeta

Minä en ole kovin rohkea syöjä, mies on täällä maistanut jäniksen vatsalaukkua, multa se olisi jäänyt varmaan syömättä. Ainakin jos olisin tiennyt mitä se on. Mutta yleisesti ottaen ruoka on ollut tosi hyvää, mitään tosi pahaa en ole täällä maistanut. Taitaa olla niin, että omat kokkailut ovat olleet siitä heikoimmasta päästä.

Tässä muutamia kuvallisia makumuistoja:



Sushilajitelma japanilaisessa ravintolassa. Todella herkullista!




Korean BBQ. Valtavasti kaikkea ja oma hiiligrilli keskellä pöytää. Oli kyllä hyvää, paitsi lehdillä maustettu munakokkelikeitto ja kimchi.



Jälkiruokana kiinalainen "tikkari". Tehty orapihlajanmarjoista.



Survivorin lihapullat. Ainekset jauheliha, voi, murennettu paahtoleipä ja vesi. Paistettu kaasuliedellä, enkä edes käräyttänyt mitään.

Lisäksi on maistettu kaikenlaisia omituisia sipsejä: mustikkasipsejä, vihreä tee -sipsejä, kanasipsejä. Kimchi sipsit jäivät kauppaan. Kadulla myydään jasmintee- ja vihreä tee -pehmiksiä, nekin on vielä maistamatta. Olemme maistaneet myös ananas- ja sitruunaolutta, aika mehuisaa.

Garmeeta

Sekä niitä, joita vain "söimme silmillämme":



Skorpioneja ja merihevosia.



Fried chili dog korealaisen ravintolan menussa.


Lunta ja dinoja

Yöllä oli satanut lunta! Päivän mittaan se alkoi jo sulaa, mutta selvästi kylmempi päivä oli, vaikkakin aurinko paistoi tänään. Niin, olisi ollut ihan kiva näkyvyys tänään siellä muurilla... Saasteet olivat kuitenkin lähteneet sateiden mukana, arvot tänään vain 60 paikkeilla.

Näkymä hotellin ikkunasta:



Leppoisan aamun jälkeen suuntasimme Temple of Heavenille ja sen puiston läpi Natural History museoon. Puisto on suuri, matkaoppaan mukaan 267 hehtaaria. Itse Taivaan temppeli on enemmänkin alttari, kuin toimiva temppeli. Aikoinaan keisarit kävivät siellä uhraamassa härkiä, lampaita ja muita eläimiä. Keisari oli taivaan poika, joka hoiteli suhteita maan ja taivaan välillä, ja tämä temppeli oli näiden voimien aika lailla suuruudenhullun suuri kohtauspaikka. Temppeli on rakennettu puusta ilman nauloja ja kiinalaisen maailmankaikkeusopin mukaan harmonisesti. Temppeli on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi 1998.



Temppelin jälkeen lähdimme Tyynin yksi lempiohjelma Dinojuna mielessä katsomaan Mamenchisaurus jingyanensista ja Protoceratopseja. Luonnonhistorian museo olisi ilmainen, jos tajuaisi tilata liput etukäteen. Museossa suurimman vaikutuken tekivät toisiaan syövät dinosaurukset, mammutin luuranko ja osasto joka esitteli ihmistä - aika seikkaperäisesti! Seurasimme siellä siittiön muotoisia opastetarroja, ihmettelimme sikiön kehitystä vauvaksi pienoismalleissa, popcornin kuvallista matkaa suusta suoliston läpi, kieltä joka maistoi eri makuja, luurankoa ja pyöräilevää luurankoa. Lopuksi vierailimme vielä kohdussa ja pelasimme siittiöiden räjäyttelypeliä! Aika konkreettista biologian opetusta siis.




lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sumuisten muurien kamelit

"He who has not climbed the Great Wall is not a true man."  - Mao Zedong -

Tänään lähdimme Great Wall - Kiinan muuri matkalle Mùtiányun alueelle! Sumu oli ihan hurja, kuulemma Finnairin koneet eivät tänään aamulla pystyneet laskeutumaan Pekingiin. Matkaan lähdettiin kuitenkin, eikä se sumu oikein päivän aikana hälvennytkään. Illalla satoi. Ja sääennuste eilen lupasi täksi päiväksi +17 aurinkoista!

Onneksi hotellin muurivastaava vähän varoitteli meitä kylmyydestä, ja ehdimme hakea vähän lisää varavaatetta mukaan. Muuri on aika korkealla, joten siellä oli vähän luntakin maassa ja viileää.

Bussi haki meidät 8 jälkeen ja opas Melanie rupatteli koko matkan. Hän kertoi Sacred Wayn ja muurin historiaa, sekä jade- ja silkkibisneksestä Kiinassa. Sacred Way on osa Ming Tombseja, jonne on lähes kaikki keisarit haudattu. Lohikäärme on keisarin mieliolio ja lempiväri keltainen. Vain keisarit numerot 1, 2 ja 7 on haudattu muualle. Ja tämä kaikki liittyi feng shuihin jollain tapaa, jota en ihan ymmärtänyt. Yin ja Yang, pahat vuoret ja tasapaino siihen liittyivät. Tiesittekö muuten, että appelsiini on yin, ja kun sitä tarpeeksi syö niin se aiheuttaa naiseudellaan sisäistä kuumuutta. Sen vastineeksi pitää syödä yang porkkanaa, joka mieheydellään sitten viilentää tilanteen tasapainoon!

Kävelimme parin kilometrin matkan ja katselimme isoja kivipatsaita. Ensimmäisenä tämän hautapaikakseen valinnut keisari oli rakennuttanut tien ja patsaat sen molemmille puolille. Hieman taisi olla suuruudenhullu ja itseensä tyytyväinen, kun tuommoisen hautamuistomerkin itselleen halusi. Muut keisarit sitten matkivat ja heidät haudattiin samalle alueelle, noin tunnin matkan päähän Pekingistä.




Sen jälkeen kunnon kiertoajelun tapaan (meitä oli 14 samassa pikkubussissa) meidät vietiin jadetehtaalle. Nyt sitten tiedämme, että jadea tuottavat Kanada, Uusi-Seelanti, Burma ja Kiina. Kiinan on tietenkin suurin 70% tuottaja ja "best quality" löytyy täältä myös. Jade auttaa lähes kaikkeen, naama tulee nätiksi ja sydän tykkää, rahaa tulee tilille ja voi niistä tehdä tyynynkin. Se kuulemma viilentää, jos pää kuumenee liikaa (esimerkiksi sitä appelsiinia syömällä). Cold brain - warm feet on tärkeää.

Tehtaalla oli paljon erilaisia patsaita ja koruja, ja aika arvokkaita olivat. Tyynille kerroin, että tässä mies tekee töitä ja jadekorua. Tyyni kommentoi: "Sedän tietokone on aika vanha". Näyttihän se vähän läppäriltä.




Sitten matkasimme vielä noin tunnin itse muurille. Saavuimme sinne 12.30 ja lähdimme kotiin päin jo 14.00. Muuriosuus jäi aika lyhyeksi, mutta kyllä me näimme sitä ihan tarpeeksi siinä mitä sumussa nyt siellä näkyi. Pikku-Touho matkasi sinne rintarepussa, eikä hieman kosteilla portailla sutiminen ollut ihan helppoa. Tuli ihan Kilimanjaron reissu mieleen, sielläkin oli monen päivän ponnisteluiden jälkeen huipulla sumua. Ei sitten ihan ollut niitä näkymiä kuin postikorteissa tälläkään kertaa. Portaat ja muurin jykevyys kyllä yllättivät, ihan valtavasta muurista siinä kyllä on kyse. Matkaoppaan mukaan rakentaminen alkoi 221 eKr Qin dynastian aikana. Legenda kertoo, että 180 miljoonan kivikuution lisäksi muurista löytyy myös sitä rakentaneiden vankien luita.




Hieman kornia olivat muurilla makoilevat kamelit, joita sai kuvata vain maksusta. Samoin sieltä löytyi Subway-ruokapaikka ja myyjät myivät hieman liian aktiivisesti 1 dollar t-paitoja. Muurille ylös ja alas pääsimme hiihtohissin tapaisen cable carin avulla.

Paluumatkalla meidät vietiin vielä silkkitehtaalle. Siellä näytettiin miten silkkiä syntyy, silkkitoukat ne vaan mutustavat mulperin lehtiä ja sitten koteloituvat. Siitä kotelosta se silkki sitten saadaan kastamalla ja venyttämällä, ikään kuin tahmeaa hämähäkinseittiä.


Kotona olimme viiden maissa ja aika väsyneitä me oltiin, jaksettiin kuitenkin käydä vielä japanilaisessa syömässä sushia. Sitten olikin hyvä mennä hotelliin huilimaan.