Keijukakku

Huh, tuli siitä sentään keiju (ei keijo) kakku! Hieman keijulla on ruskettunut iho, kun tuo marsipaanien värimaailma oli vähän rajattu. Tekeminen alkoi jo päivää ennen juhlia, jolloin kokosin kakun ja teimme koristeet. Juhlapäivänä lisäsin sitten päällysteen ja koristelin loput. Kakun lisäksi laiton puolikkaan jäätelöpaketin kovettuvan suklaakastikkeen päällystämänä pakkaseen ja tein siitä "lisäkakun" jätskistä tykkäävälle päivänsankarille ja vieraille.

Tässä vielä muistiin täytteet, olivat aika hyviä, paitsi mansikkamoussessa on vielä hiomisen varaa, sitä tuli tällä ohjeella aivan liikaa.

Pohja:

Avaa valmis kakkupohjapaketti. Avot!

Suklaatäyte (sopiva määrä yhteen väliin):

2-2½ dl vispikermaa (ei kuohua)
100 g Sunnuntai vaniljarahkavalmistetta
130 g Panda suklaata
1 Daim

Sulata suklaa mikrossa. Rouhi Daim. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita suklaa vaniljarahkavalmisteeseen hieman jäähtyneenä. Lisää suklaa-vaniljarahkavalmiste kermavaahdon joukkoon. Lisää Daim rouheet. Sekoita tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Jähmetä jääkaapissa.

Mansikkamoussetäyte (pienennä yhteen kolmasosaan seuraavalla kerralla....):

6 dl vispikermaa (ei kuohua!)
1 l  mansikoita (aivan liikaa!)
4 liivatelehteä
tilkka vettä
1 ½ dl tomusokeria (vaaleanpunaista mansikkatomusokeria)
1 rkl vaniljasokeria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mansikat.
Vatkaa kerma pehmoiseksi vaahdoksi ja mausta sokereilla.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja nosta liivatelehdet veteen sulamaan. Älä kuitenkaan kiehauta enää!
Lisää liivateseos ohuena nauhana mansikkasurvoksen joukkoon, muista sekoittaa koko ajan.
Lusikoi kermavaahto mansikkaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Käytä kakun täytteenä tai jälkiruokana (riittää molempiin!).

Kostutus vaniljamaidolla:

Lasillinen maitoa ja 1 tl vaniljasokeria.

Suklaakreemi:

250 g Panda suklaata
100 g margariinia
½ prk mascarpone-juustoa
2 rkl tomusokeria

Sulata suklaa mikrossa. Sekoita margariini ja mascarpone tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Lisää suklaa ja tomusokeri koko ajan vatkaten. Jatka kunnes massa on kuohkeaa. Sivele kreemi kootun kakun päälle, tasoita pinta. Kreemi pitää kosteuden kurissa kakun kuorrutteen alla. Älä laita kupua päälle, jos laitat yöksi kylmään.

Kakun kokoaminen:

Kostuta pohja, alinta pohjaa voi kostuttaa vähiten. Sivele kostutetulle pohjalle mangososetta tai lemon curd:ia. Alimpaan väliin suklaatäyte. Seuraavaan kerrokseen kostutus ja mangosose/lemon curd, ja mansikkamousse. Kostuta myös kolmas pohja. Päällimmäiseksi suklaakreemi kerros, sekä kakun päälle että sivuille. Laita yöksi jääkaappiin ilman kupua. Lisää kaulintamassa seuraavana päivänä ja koristele.

Koristelu:

Kaulitse kaulintamassa tomusokerin avulla. Löysin vaahtokarkin makuista valkoista massaa ihan Prismasta. Käytin tähän kakkuun kaksi 250g pakettia, ehkä yksikin olisi riittänyt, jos olisi malttanut kaulita ihan ohueksi.

Marsipaanihahmot teimme valmiista värimarsipaanista. Koristekukkaset tein koristelugeeleillä, niitäkin löytyi Prismasta. Kakku maistuikin ihan hyvältä!

Synttärikakkuilua

Esikoisen synttärijuhlat taas lähestyvät ja kakkua pitäisi tehdä. Huh! En ikinä unohda sitä ensimmäistä synttärikakkua, paineet olivat aikamoiset, kun piti miettiä a) miten niitä kakkuja tehdään b) oisko jokin idea siinä ja c) miltä se sitten maistuu!

Ne muut tarjoilut ovat myös pohdittavana, mutta paljon helpompia kuin se itse kakku. Tänä vuonna ideana on keijukakku, joten sen tekoon on pitänyt etsiä vähän ohjeita ja välineitä. Palaan kakun kuvan kanssa, jos se vaan onnistuu. Mies totesi, että jos ei siitä tule keijukakkua, niin sitten se on keijokakku. Ja Tyyni jo tänään mietti, että miltä se "keijo" näyttääkään...

Ensimmäinen yritys oli marsipaani Leppäkerttu-kakku:

Toinen oli Niiskuneiti-kermakakku:

Kolmas jäätelölinna-kakku, ideana paljon karkkia ja koristeita (tästä ei löytynyt kunnon kuvaa):

Neljäs on sitten vielä tuloillaan... ja helpompaa tämä olisi jos osaisi leipoa, mutta ei auta, täytyy vaan yrittää!

Pipo piukassa osa I

Jännä juttu. Miten tässä näin kävikään?

Ajattelin ommella sisaruksille samanlaiset, mutta erikokoiset pipot. Löysin netistä ohjeita, ja otin vanhoista pipoista mallia. Kankaat olivat oikein tilauskankaita Saksasta, pääsin naapurin siivellä kangastilauskimppaan Michas Stoffeckelle. Ja sain vielä käännösapuakin, ei oikein ole kankaiden nimet hallussa saksaksi.

Pipot valmistuivat nopeaan ja niitä siinä kääntelin ja vääntelin ja ompelin yhteen. Lopputuloksena oli kaksi pipoa, mutta ihan erimalliset ja toisessa kankaat eri päin kuin piti. Piti siis olla kääntöpipot, joissa toinen puoli sininen ja toinen liila. Koitin sitten paikata vahinkoa tekemällä toisesta tupsupipon. Ihan kiva, juu, mutta aivan liian kireä kummallekin. Huokaus. Täytyy kokeilla, jos uunituorelle veljenpojalle tämä kelpaisi.

Vasemmanpuoleinen on sellainen kuin pitikin, oikeanpuoleiselle tapahtui jotain omituista.

Osa II tulossa, kun tästä mokasta toivutaan. Nimimerkillä "En pura".

Äänimaisemaa ja vessajuttuja

Löysin kamerasta videon, jota en onnistunut Kiinassa lataamaan tänne. Yritän nyt uudestaan. Äänimaiseman ero on aika huomattava. Kiinassa kuuluu ulkona jatkuvasti jotain, musiikkia, tööttäyksiä, puhetta. Ero tänne Suomen kotinurkille on aikamoinen.

Ensimmäisinä päivinä kotona ulkoillessa Tyyni totesikin, että kylläpä täällä on rauhallista. Ja hiljaista. Ja totta, kotikadullamme ei tullut yhtään autoa vastaan, kun kävelimme neuvolaan. Ja isojen teiden yli pääsee täällä ihan miten vaan, vaikka vaunuilla, odottaen vain hetkeä, jolloin autoja ei tule. Pekingissä se ei onnistunut, isoissa risteyksissä ei ollut mitään asiaa tien ylitykseen. Ja alitukset olivat tietenkin portaita pitkin. Ja yleensä ilman luiskia.

Neuvolassa tyttö vielä huomasi, että vessassakin on kovin rauhallista. Ei ollut siivojamummoa moppaamassa lattiaa meidän jäljiltä. Ja oli ihan tavallinen pytty. Ei reikävessaa. Eikä etenkään ilkeää automaattivessaa, joka huuhtelee juuri kun tyttö istahtaa pytylle. Helpotuksen huokaus.

Pekingin katuvilinää Wangfujingin kävelykadulla



Kattokulma on pulma

Taloasia on nytkähtänyt pikkuisen eteenpäin. Olemme varanneet ajan pankkiin ja lukeneet talokirjoja. Sukulaismies lupautunut isoksi avuksi. Mies on surffannut netissä talomalleja jo niin, että sitä voisi kutsua ihan harrastukseksi. Olemme menossa tapaamaan talotoimittajia tällä viikolla. Jos me vaikka ostettaisiin se tontti, niin millainen talo siihen saataisiin sopimaan?

Yksi ongelma meille on tullut jo vastaan ennen kuin mitään on tehty. Se on kattokulma. Jonka suhde on jyrkempi kuin mitä me haluaisimme. Sitä pitää nyt miettiä ja kysellä, että onko määräys ihan lopullinen ja mitä sitten jos on.

Lumet ovat alkaneet sulaa ja kunnallistekniikkaa myllätään tontin ympäristöön. Karulta näyttää tässä vaiheessa. Mutta edelleen toiveikkaina ollaan tämän suhteen.