Tein tänä vuonna yhden Uuden vuoden lupauksen. Lupasin, että yrittäisin lukea enemmän kirjoja.
Joulun ja alkuvuoden saldo näyttää erittäin hyvältä.
Luin vihdon Stieg Larssonin Millenium-sarjan, sekä siihen liittyvän omaelämänkerrallisen kirjan, jonka hänen puolisonsa on kirjoittanut. Ihan älyttömän koukuttava tarina, todella jännittävä ja myös sellainen kirjasarja, joka jäi mieleen pyörimään. Tämän jälkeen oli pakko lukea vielä David Lagercranzin kirjoittama jatko-osa Se mikä ei tapa. Se ei ollut ihan yhtä vakuuttava kuin alkuperäiset, mutta oli kiva lukea taas siitä mitä tutuille hahmoille kuului ja etenkin mitä sille yhdelle tapahtui, jonka kohtaloa ei kolmessa ensimmäisessä osassa valaistu sen enempää.
Tämän jälkeen oli hyvä hengähtää heti matkailukirjan parissa, ja Satu Rämön Islantilainen voittaa aina oli hauskaa luettavaa. Herkullisia tarinoita ja kiinnostavia yksityiskohtia islantilaisuudesta. Etenkin kaikkien islantilaisten sukulaisuussuhteet ja sukupuiden mobilisointi sekä geenibileet olivat mielenkiintoisia seikkoja.
Tämän jälkeen uskalsin jälleen tarttua dekkareihin. J.K.Rowlingin salanimellä kirjoittamat Robert Galbraithin dekkarit ovat kyllä myös erittäin koukuttavia. Rikokset ovat aavistuksen liian ällöjä, mutta vähän niissä kohdissa loikkimalla voi nauttia kirjojen muista hyvistä puolista, kiinnostavista päähenkilöistä ja juonenkäänteistä.
Näillä mennään!
