Ensimmäisinä päivinä kotona ulkoillessa Tyyni totesikin, että kylläpä täällä on rauhallista. Ja hiljaista. Ja totta, kotikadullamme ei tullut yhtään autoa vastaan, kun kävelimme neuvolaan. Ja isojen teiden yli pääsee täällä ihan miten vaan, vaikka vaunuilla, odottaen vain hetkeä, jolloin autoja ei tule. Pekingissä se ei onnistunut, isoissa risteyksissä ei ollut mitään asiaa tien ylitykseen. Ja alitukset olivat tietenkin portaita pitkin. Ja yleensä ilman luiskia.
Neuvolassa tyttö vielä huomasi, että vessassakin on kovin rauhallista. Ei ollut siivojamummoa moppaamassa lattiaa meidän jäljiltä. Ja oli ihan tavallinen pytty. Ei reikävessaa. Eikä etenkään ilkeää automaattivessaa, joka huuhtelee juuri kun tyttö istahtaa pytylle. Helpotuksen huokaus.
Pekingin katuvilinää Wangfujingin kävelykadulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti