Pintti oli taidokasta kieltä, mutta jotenkin aina surettaa surkeat loput.
Musta sydän avaa kiinalaista kulttuuria kiehtovasti.
Koutokeino on tapahtumapaikkana kiinnostava ja kertoo saamelaiskulttuurista kiinnostavasti.
Lemmikki oli karmivan hyvä. Samoin Petturi. Syntitaakka oli loistavan karmiva. Sokea hetki oli yllättävä loppuun asti.
Merikartassa parasta oli purjehtiminen ja meren kuvaukset. Ja aarre tietenkin.
Au pair oli jännittävä, vähän erilainen dekkari.
Katsokaa miten onnellinen olen oli aika hömppää.
Mitfordin murhat kuvasi hienosti brittielämää menneinä aikoina.
Ihme oli todella koskettava, itkettävän suorastaan.
Horros oli hyytävän hyvä, Moyes ihan ok ja Tekoälyn etiikka kiehtova. Kultainen kompassi kolahti myös.
Vuosi herrasmiehenä, Paranoid optimisti ja Tyttö, joka eli kahdesti olivat kaikki hyviä omalla tavallaan.
Ruuhkavuosiopasta en meinannut ehtiä lukemaan kunnolla, mutta Kultahäkki oli todella koukuttava.
Auschwitzin apteekkari oli kammottava ja Perfect Spy todella mielenkiintoinen.
Nämä kirjat luin erään matkakirjoittamisen verkkokurssin houkuttamana ja tehtävänä.
(Kirjan talo).
Eniten pidin Katmandun unista. Arktisia kuvia oli ihan jäätävän takapajuista ja rasistista tekstiä nykylukijan silmin. Eikä Saarikoskikaan hengähdystaukoja tarjoillut, ajatuksenvirtaa ilman taukoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti