torstai 16. helmikuuta 2012

Jotain valmista

Tuunauspuolella on ollut hiljaista viimeiset pari vuotta. Nyt minulle on hiipinyt pieni käsityöinnostus. Kaikki alkoi Tyynin Me&I perhosmekosta, josta tuli yhtäkkiä lempimekko. Se vain uhkaa jäädä pian pieneksi. Jotain pitäisi keksiä tilalle...

Kangaskauppaan aion tänään mennä, mutta ennen sitä piti saada keskeneräiset projektit valmiiksi. Ompelutaitoni ovat kovin ruosteessa, joten olen viime aikoina ommellut lähinnä vain suoraa, kuten hernepusseja tai unirättejä. Ja nekin jäivät kesken.  Mutta eilen sain ne valmiiksi, tadaa!

Unirätit on tehty Lindexin vauvapeitosta ja hernepussit Salama McQueen lakanakankaasta, jota jäi yli kun pienensin isoa pussilakanaa Tyynille sopivaksi.


Aiemmin minulla on ollut tapana innostua ja haukata vähän liian iso pala kerralla. Nyt koitan välttää tätä ja olen kysellyt apuakin naapurista. Sen mekon suhteen siis.

Tuunauksia ajalta ennen surua on ollut enemmänkin. Tuntemattoman menetys vei kyllä kaikki ylimääräiset innostukset, mutta hyvänä merkkinä, näin reilun kahden vuoden jälkeen voisi pitää sitä, että innostus alkaa palailla.

Tyynin huoneeseen tein pari vuotta sitten laskosverhot. Ja tällä tarkoitan sitä liian isoa palaa. Näihin meni aikaa varmaankin kaksi viikkoa, mies jo sanoi, että alkaa olla mustasukkainen verhoille. Ostin näihin valmiin laskosmekanismin Kodin Ykkösestä, kankaat on Finlaysonin Muumia, jota on jatkettu harmaalla verhokankaalla. Ohjeet laskosverhon tekoon sain lukemalla pakkauksen ohjeet ja googlettamalla netistä lisää laskosverho-ohjeita. Niillä se kyllä onnistui, vaikka aika montaa osaa pyörittelin ja pähkäilin, että miten päin ja mihin ihmeeseen tämä kuuluu. Ei siis ihmekään, että laskosverhot ovat niin hintavia tilattaessa oikeilta ompelijoilta. Samalla kankaalla päällystin myös lasten sohvan sekä löysin vielä päiväpeitonkin Salon Desing Hill -myymälän alesta.


Tässä verhot yläasennossa. Näin ne näyttävät oikein siistiltä.


Tässä verho alaslaskettuna. Ja tässä näkyy kokemattomuus, vähän vinoonhan se menee siellä täällä. Mutta ei siitä sen enempää.


Ja tämä on se sohva, perintönä saatu ihana lasten sohva sai uuden peitteen. Kangas on tähän tarkoitukseen vähän ohutta, mutta ei tämä varsinaista verhoilua nyt ollutkaan. Ikään kuin huppu sohvan päällä.


Ja vielä se päiväpeitto. Tykkään tästä edelleen, ei ole silmä väsynyt parissa vuodessa tähän kuosiin. Finlayson taitaa olla valmistaja, tästä vain shoppailukunnia mulle.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti