Siitä se ajatus sitten lähti

En olen niin kovin tarkka ompelija, joten päätin rohkeasti vaan kokeilla. Tyynin rakas perhosmekko on jäämässä pieneksi, joten piirsin siitä summittaiset kaavat sanomalehtipaperille. Pitäisi ehkä hankkia ihan oikeaakin kaavapaperia. No, mutta kaavat sain ja muokkasin niitä pari senttiä isommiksi ja leikkasin kankaan. Kankaan, langat ja kuminauhan kävin ostamassa Jätti-Rätistä, noin metrin palan. Hinta oli 6 euroa. Kangas on lumihiutaleaiheista ja liilaa, perhosia ei löytynyt, mutta väri miellytti Tyyniä.

Sen jälkeen aloin sovitella paloja yhteen ja ommella mekkoa kasaan. Ompelujärjestys oli luova, ensin sivut, sitten hihat, sitten helma, sitten hihansuut ja lopuksi kaulus. Hihansuihin ja kauluksiin jätin kujan kuminauhaa varten, jonka pujotin sinne lopuksi ja tein rypytyksen. Jätti-Rätissä myyjä kysyi, että otanko sellaista ommeltavaa kuminauhaa, joka laitetaan jonnekin alapuolaan. En ihan ymmärtänyt kysymystä, joten vastasin että otetaan ihan tavallista. Tuo on siis jokin hienous, jonka voisi ommellen kiinnittää. Täytyy selvitellä asia myöhemmin, että mitä ihmettä.

Mekosta tuli ihan kiva. Vähän vino, vähän ryppyinen kainaloista ja vähän liian väljä alhaalta. Pituuttakin on hiukan liikaa. Mutta tyttö tykkäsi ja mekko on varmaan kesällä paremmin istuva. Ajattelin tehdä näitä vielä pari lisää ja harjoitella... Aikaa meni kaavoihin pari iltaa ja ompeluun toiset pari tuntia. Onneksi Pikku-Touho tykkää nukkua hyvin päiväunia, siinä näitä ehtii tehdä.

Ja tässä vielä kuva, ensin se perhosmekko, josta koko ajatus sitten lähti (koko 98/104) ja sitten se lumihiutalemekko made by Tyyne.