Hei hou, let's go Houhai

Aamu oli aurinkoinen ja mies sai vedettyä koko köörin liikkeelle aikaisin. Matkasimme metrolla kohti Houhai-järveä ja kävelimme sieltä takaisin. Houhain puisto ja järvialue oli lämmin ja viihtyisä. Järvelle sai vuokrata lootuksenkukan tai ankanmuotoisia polkuveneitä, riksat ajeluttavat ympäri järveä, baareja ja ravintoloita on molemmilla puolilla.

Näimme hauskan ja hyvin koulutetun pikkulinnun. Se tuli hakemaan kolikon kädestä ja vei sen nokassaan purkkiin. Ja ei huolinut ihan pikkukolikoita, valitsi aina isoimman rahan!

Kävimme syömässä kuuluisaa Pekingin ankkaa Houhaissa. Se maistui kyllä hyvältä ja aikamoisia rasvakerroksia niistä ankoista löytyy. Makein rasvapala vielä kastettiin sokeriin, hmm, aika suussa sulavaa!

Matkamme jatkui Beihai-järvelle ja siellä uskaltauduimme isoimman lautan kyytiin. Kyyti maksoi 10RMB ja vei meidät keskelle Beihain saarta. Siellä kävimme tyyriillä kahvilla ja kävelimme Jingshaon puiston läpi kotiin.

Tällä kertaa mä kiipesin korkealle katselemaan maisemia, ja kyllä sieltä kauas näkyi näin hyvällä ilmalla. Kielletty kaupunki, korkeat talot, "pitkät kalsarit" ja Twin towerit näkyivät hyvin.

Illalla uskaltauduin vielä samaan hierontapaikkaan, jossa mies kävi edellispäivänä. Yli tunnin hieronta maksoi 168RMB ja oli kyllä rentouttava. Ainoastaan en tykäännyt siitä, että hieroja oli käynyt röökillä ja sen kyllä haistoi käsistä ja hengityksestä. Hieronta oli venyttelyä (mulla on ehkä nyt pitemmät jalat kuin eilen), höykytystä ja painelua. Hierottiin selkä, pakarat, jalat, otsa, ohimot ja kädet. Hierontaa varten pukeuduttiin paitaan ja housuihin, ja niiden läpi sitten hierottiin. Ihan jännä kokemus.

Kotimatka pimeässä oli myös hauska, näin ryhmän ihmisiä kokoontuneena tanssimaan discotanssia, ostin pimeässä välkkyvän tulppaanin Tyynille ja tapasin kuuroja. Tuo ryhmässä liikkuminen on täällä kyllä tapana, keski-ikäiset usein tanssivat ja vanhukset pelaavat sulkajalkapalloa, pingistä tai jumppaavat muuten. Todellisia aktiivisenioreita ovat, jalka nousee takakierteeseen ja papat tekee kilpaa vatsalihaksia.

Kävin illalla ensimmäisen keskusteluni ihan oikean kiinalaisen kanssa suurin piirtein tähän tapaan:


- Oletko kuuro?
- Juu, olen, sinä?


- Ei, olen kuuleva. Tulin tänne Suomesta. Lentokoneella.
- Minä työskentelen täällä. Työpaikkani on tuolla seuraavasta risteyksestä oikealle.


- Mukava tavata. Hei hei.
- Hei hei, kättelee.


Viittomakieli on kätevää, vaikkei kansainvälistä olekaan, perusjutut selviää kyllä!