Turistipäivä

Tänään oli mies vapaalla, joten lähdimme rohkeasti katselemaan nähtävyyksiä. Sää oli ihan supertuulinen, aurinkoinen ja saasteeton. Sipeariasta puhaltavat autiomaan kylmät tuulet tuovat myös hiekkaa mukanaan, joten illalla oli tukka tuulesta ja hiekasta tönkkö.

Aloitimme turistipäivän Kielletystä kaupungista, joka oli valtava alue palatsia palatsin perään. Alue oli tarkkaan vartioitu, kassit tarkastettiin ja valopylvät oli koristeltu valvontakameroilla. Lopussa oli hieno puutarha.

Palatsit on osittain rakennettu jo 1400-luvulla ja niillä on kyllä todella yleviä nimiä: Hall of Supreme Harmonhy, Hall of Middle Harmony, Hall on Preserving Harmony ja Palace of Heavenly Purity. Kyllä siellä kelpasi Ming- ja Qing-ajan keisareiden elellä. Ja myöhemmin Maokin aloitti aikansa julistamalla sieltä kommunismin oppeja. Piti vähän kerrata matkaoppaasta näitä asioita, kun ei tuo Kiinan historia ole ihan tuoreena mielessä. Puhelin ensin keisari Maosta sujuvasti Tyynille... No, siis, Maon aika alkoi vasta 1949, nuo keisarit oli vähän aikaisemmin, ja sitä ennen vielä Tsingis-Khankin on täällä asustellut.

Tyyni lauleskeli "Kiinan keisari ratsastaa" ja heilutteli löytämäänsä Kiinan lippua innolla. Jopa niin, että osa kiinalaisista turisteista tuli kuvaamaan häntä. Sitten matka jatkui puistoihin, ensin Jingshaniin ja sitten Beihaihin. Ne olivat vielä talven jäljeltä lehdettömiä, mutta ovat varmaan huhtikuussa upeita, kun pionit puhkeavat kukkaan. Aluella oli kova tuuli, jota pakenimme teehuoneeseen. Siellä syötimme myös Pikku-Touhon kiinalaistätien pidellessä tuttipulloa ja ottaessa hänestä kännykällä kuvia. Meille esitettiin myös maailman hassuin teeseremonia, sitä oli hieman kaupallistettu verrattuna japanilaiseen tyyliin. Tyyni tilasi vastaavan esityksen synttäreilleen, katsotaan onko isästä siihen.

Söimme Beihaissa ja jouduimme käymään "reikä-lattiassa" vessassa. Tyyniä vain nauratti, tehtiin puskapissat sisällä. Iso-Touho ja Tyyni kiipesivät vielä näköalapalatsiin, josta näki ympäri Pekingiä ja Kiellettyä kaupunkia.

Kuvassa näkyy miten täällä lapset puetaan, kerrosta kerroksen päälle, niin että näyttävät ihan pieniltä Michelin-ukoilta.

Illalla kävimme Donghuan katumarkkinoilla pällistelemässä erikoisia ruokia. Me uskalsimme maistaa friteerattua banaania ja kanadumplingjeja. Hämähäkit, sirkat ja toukat jätimme muille.

Tämä on valtava kaupunki, ja nyt vasta alamme hahmottaa ihan pientä osaa tästä. Sanotaankin, että Peking on suunnilleen yhtä suuri kuin koko Belgia!