Aikaisemmin olen työ- ja huvimatkoilla tykännyt kovasti lentämisestä. Olen maksimoinut omaa mukavuutta villasukilla, korvatulpilla, hyvällä lehdellä ja kirjalla. Jotain hyvää syötävää ja juotavaa, ehkä hammastahnakin mukana. Mukavaa ja puhdasta, välillä jopa rentouttavaa.
Lasten kanssa lentäminen on vähän erilaista. Etenkin, jos lentää kauas. Ennen kuin kone oli noussut, oli molemmissa hihoissa pulautusta, paidassa bataattia ja kuolaa siellä täällä. Ja ei se kone siitä heti sitten lähtenytkään.
Jokin tietokonevika piti meidät kaksi ylimääräistä tuntia maassa, ennen kuin pääsimme lähtemään kello 13.00. Yksi veikkaus oli, että lähtö siirtyisi iltakymmeneen, siinä vaiheessa mä jo laskeskelin, että täytyy lähteä taksilla takaisin Jenny Louhun ostamaan Nannia Pikku-Touholle, muuten ei pärjättäisi.
Toisaalta lasten kanssa oli hauskaa lentää, päästiin nopeampia linjoja turvatarkastuksiin, turvatarkastajat ottivat vuorotellen Pikku-Touhon syliin ja tutkivat hänet metallinpaljastimilla (tuttinarun klipsi piippasi), mentiin Mika Salon perässä melkein ekana koneeseen ja pienempi söi ja nukkui hyvin vauvakorissa, ja isompikin oli hyvällä mielellä lähes koko matkan. Tyyni kyseli hauskoja turvaohjeista lentoemänniltä: "onko tämä lentokone ollut vedessä?" ja miksi nuo tädit menevät ulos ilman pelastusliivejä yhdessä ohjeen kuvassa. Kiinalaistädit nappasivat Pikku-Touhon syliin koneessa ja leikittivät, iso venäläismies leperteli pojalle ja toiset lapset kävivät moikkaamassa meitä.
Perillä Helsingissä olimme klo 16.00 ja missasimme Turun jatkolennon. Odottelimme seuraavaa, joka lähti vasta 20.50. Turun kentälle saavuimme puoli kymmenen aikoihin ja meillä oli komea vastaanotto siellä. Kaikki isovanhemmat ja yksi serkku olivat vastassa ja auttoivat kantamaan nukkuvat lapset autoon. Kotona olimme kymmenen maissa, joka oli sitten 03.00 Kiinan aikaa. Paluumatka kesti siis 19 tuntia ja oltiin aika koomassa sen jälkeen. Kentällä leikkihuoneeseen osui vanha kaveri tyttärensä kanssa, enkä mä tunnistanut häntä, kun katse alkoi olla jo "tyhjyyteen tuijottava".
Koti tuntui kyllä heti aamulla mukavalta, olimme 06 aikaan jo hereillä. Tyynillä oli ikävä lelujaan ja Pikku-Touhokin tuntui tunnistavan paikan. Yöllä mä heräsin siihen, että oli niin hiljaista, kukaan ei tööttäillyt! Ihanalta tuntuivat kaikki mukavuudet. Suihkusta tulee puhdasta vettä, pesukone pesee vaatteet puhtaaksi, netti toimii, autossa on turvavyöt ja lapsille turvaistuimet (matkustimme takseissa lapset sylissä...), tiskikone on olemassa, Nannia valmiina purkissa (ei enää jauheita!!), Suomi-maitoa, mamma tuonut tulppaaneja pöydälle, tuttipullojen steriloija hoitaa hommat ja ilma on raikasta. Nyt pitää vaan opetella taas toimimaan täällä ja se onkin ryömivän Pikku-Touhon kanssa taas erilaista. On löytynyt jo keinutuoli, takka... voi apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti