Suomifiilistä

Tänään tapasimme leikkitreffeillä täällä asuvia suomalaisia. Heitä on kuulemma jo lähemmäs 500 Pekingissä. Leikkitreffi paikkaa en olisi ikinä löytänyt ilman ohjeita, ensin taksilla puolisen tuntia, sen jälkeen tietyn talon A torni, sieltä ovesta oikealle, josta hisseillä ylös. Vain vasemman puoleinen hissi menee oikeaan kerrokseen, josta käännytään oikealle ja taas vasemmalle. Ja sieltä vasta löytyi ensimmäinen kyltti. Leikkipaikka oli kyllä kiva, sillä on omat nettisivutkin www.thefamilier.com

Oli hauskaa jutella suomalaisten äitien kanssa ja Tyynikin nautti. Hän uhosi aamulla, että leikkii vain yksin, mutta ei mennyt kuin viisi minuuttia, kun mieli muuttui. Uudet kaverit ja leikkipaikan pallomeri, prinsessahuone, palikkahuone ja viidakkohuone veivät mennessään.

Treffien jälkeen pääsimme vielä kylään ja leikkimään suomalaisten täällä asuvien kotiin. Oli mielenkiintoista kuulla millaista täällä on asua, ayi ja kuljettaja ovat suureksi avuksi arjen pyörityksessä. Saimme myös hyvää ruokaa, vähän vaihtelua MacDonaldsin ruokavalioomme. Lisäksi vielä meille näytettiin hyvän ruokakaupan Jenny's shopin sijainti. Sieltä löysin vihdoin maitoa ja voita, jes! Ja niitä vauvan soseitakin. Jotenkin outoa, kun Suomessa on K-Extra ja Siwa joka nurkassa, ja täällä ihan perusjuttuja joutuu metsästämään. Tekee elämän vähän hankalaksi, kun kaikki tavarat ja palvelut ovat sidottuna tiettyihin paikkoihin, jotka vaan pitää tietää. Mutta onneksi täällä on muita suomalaisia!

Päivä oli tosi ihana, mutta iltapäivän pilasivat todella urpot taksikuskit. Seisoin vaunujen ja ostosten kanssa vaikka kuinka kauan kadulla ja koitin saada taksia. Kukaan ei ottanut kyytiin. Ei auttanut kun pakata kamat ja lähteä etsimään metroasemaa. Tässä vaiheessa luulin, että ne taksit olivat vaan varattuja. Metroasemaa ei löytynyt, mutta löysin ison Kerry Hotellin aulan ja menin sieltä pyytämään apua. Sanoin, ettei meitä oteta kyytiin että voisivatko auttaa. Ovimies oli ystävällinen ja auttoi meitä. Mutta kas kummaa, taksit jotka toivat asiakkaita hotelliin (noin 10 eri taksia) niin ne vaihtoivat aina "varattu" lapun päälle, kun huomasivat meidät. Kaiken huippu oli yksi kuski, jonka takaluukun ovimies oli jo avannut, taksi oli vapaa, mutta ei halunnut "isonenää" ja lapsia kyytiin. Vaunuista puhumattakaan. Ovimies sätti hänet, mutta kuski vaan puisti päätään ja kaasutti takaluukku pystyssä pois paikalta. Etten sanoisi jo törkeäksi käytökseksi! Sitten ovimies keksi piilottaa meidät sisälle, ja seuraavalla taksilla ei ollut pakomahdollisuutta. Meidän kamat lastattiin sinne ja meidät myös. Mä oisin voinut melkein halata sitä ovimiestä kiitollisuudesta! Täällä ei voi siis näköjään yhtään luottaa, että taksin saisi lennosta. Ja hotellien edestäkin ne mielummin karkaavat, kuin ottavat lapset kyytiin. Kuulemma ne sotkevat...

Täytyy opetella jotenkin kantorepun kanssa käyttämään metroa tai tilata taksin jonkun tutun kautta. Varasuunnitelmat kuntoon siis, periksi ei anneta vaan kuljemme täällä edelleen taksisuhareiden ilona!