Maassa maan tavalla

Tänään meissä alkoi näkyä jo kiinalaisia tapoja. Mies pääsi kyynärpäätaktiikalla metroon ja mä tinkasin Tyynille ostamani uikkarit vaihtoon - ilman kuittia. Emme myöskään enää jonota hotellin respassa kiltisti avainta, vaan huikkaamme siitä jonon ohi tai läpi, että avain ois saatava. Tavat ei välttämättä ole kovin hyviä... ainakaan en toivo että tyttäremme kokeilee uudestaan ravintolan lattialle sylkäisemistä, vaikka täällä kröhitään ja syljeksitään vähän miten sattuu.

Onneksi tänäänkin pääsimme leikkitreffeille, vaikka ilmansaasteet olivat tänään pahimmat, yli 360. Tyyni ensin väittää, ettei aio puhua kenellekään, mutta ei siinä kauaa mene, kun leikit on käynnissä. Ja oli tosi hauskaa, kun söimme lounasta niin perheen "täti" eli ayi otti Pikku-Touhon ja leikitti häntä koko ajan. Poika ensin vähän ihmetteli, mutta otti sitten ilon irti leikkikaverista. Ja itselle on kiva saada juttuseuraa, miehet täällä tekevät ihan älyttömän pitkiä työpäiviä, lähteävät seitsemältä ja palaavat seitsemältä. Ruuhkat venyttävät muuten suht normaalia työpäivää. Tässä meidän hotellissakaan ei ole ilmanputsareita, tavallinen ilmastointi vaan. Aikalailla näkyvyys samentuu, kun saasteet nostavat ikään kuin sumuverhon lähelläkin olevien kohteiden eteen.

Kävimme myös yhden tornitalon yläkerroksessa, kerroksia talossa oli 35. Hyvällä säällä näkymät olisivat varmaan hienot, nyt ihailimme lähinnä naapuritalon pihaa lintuperspektiivistä.

Ostoksien suhteen alan jo vähän petraantua. Yksi vikatikki osui kyllä viime reissulle - guava-mehu! Tässä kuva niistä joita olen ostanut:

Pitäisi olla omenamehua, kahvia ja lastenruokaa. Mutta ei, tässä on guava-mehua, kahvicreameria ja vauvan viinirypälemehua. Oikeat tuotteet näyttävät tältä:

Ihan selvä peli!